Tänään ajattelin ryhtyä toimittajaksi

Ensiksi juttuaiheen etsimistä muilta uutissivuilta. Hmm... Perussuomalaisista saa aina kirjoitettua jotakin mikä vetoaa 79% väestöstä. Uuden suomen sivuilta löytyi mielenkiintoinen juttu: "Varjo seuraa perussuomalaisia - uusi moite". Tästä se lähtee:

"Lehden kohuväite: perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen väittää ettei hänellä ole yhteyksiä helvetin enkeleihin"

Perussuomalaisten kansanedustajan Teuvo Hakkaraisen oletettuihin bordelli- ja moottoripyöräjengiyhteyksiin on tullut yllättävä käänne: kansanedustaja kiisti tänä iltana kaikki väitteet. Kävimme kysymässä muilta luotettaviksi uutiskommentaattoreiksi tunnetuilta perussuomalaisilta kommentteja, jotta saisimme uutisen vaikuttamaan objektiivisemmalta. 

- Tuntuu, että vaikka sanoisimme hyvää päivää, siitä tehtäisiin rasistinen uutinen, kommentoi Oinonen.

Tähän väliin täytyy kyllä kuitenkin muistuttaa, että joillakin perussuomalaisten kansanedustajilla on ennenkin ollut uskottavuusongelmia, kuten epämääräisiin facebook-ryhmiin kuuluminen. Ja siitä, jos jostain voi päätellä että me toimittajat teemme töitä perinpohjin ja varmoihin lähteisiin nojaten. Nähtäväksi jää erotetaanko Hakkarainen eduskuntaryhmästään, sillä aiheesta on lyöty jopa vetoa. Minähän en tietenkään ole lyönyt vetoa asiasta, enkä oikeastaan voikaan vaikuttaa asiaan millään tavoin. Mutta mainitsen nyt tähän loppuun, että yksi perussuomalainen edustaja on kyllästynyt edustajien sekoiluun. Siitä saa vaan mukavan loppusävyn tähän juttuun.

Tai itseasiassa...

Höpinää kaikeasta muusta kuin yo-kirjoituksista. Siispä ajatuksenvirtaa luvassa. Mitä itse tekisit jos olisi pakko saada mahdollisimman paljon tekstiä kirjoitettua mahdollisimman lyhyessä ajassa? Ilman aihetta kirjoittaminen on oletettavasti melkoisen haastavaa. Ehkä voisin kirjoittaa unesta jonka näin tänään. Olin rippileirillä, oli kesä ja olimme maalla. Näen usein unta rippileireistä, mutta tässä unessa oli omituinen tunnelma, kuin koko leiri olisi ollut vain yhtä iltaa ja laskevaa aurinkoa. Leiriohjelmaan kuului jostain syystä laskuvarjohyppy, ja jälkeenpäin kyselinkin epävarmana voiko varjon pakata uudelleen niin, että se toimii kuin aiemmin. "Tottakai!", vastattiin.
Näin jälkeenpäin ajateltuna olen nähnyt myös oudon poliittisia unia. Olin hiihtämässä ja aivan sattumalta eräässä etelä-suomalaisessa metsässä törmäsin Tarja Haloseen. Juttelimme politiikasta ja minulle jäi jälkikäteen hyvä mieli hänen kanssaan juttelemisesta. Mikäs siinä... Yhä useammin herääminen on minulle unelman loppu. Unissa on tunnetta, jota en nykytodellisuudessa ole tuntenut vuosiin. (varmaankin syy siihen miksi muistan uneni niin usein). En yksinkertaisesti tunne mitään, elän sumussa päivät ja unelmissa yöt.
Huomiseen, kuvitteelliset lukijani!